Tämä ehkä olisi kivempi osio, jos kiipeily olisi tapahtunut ulkokivillä. Siellä monesti ihmiset patjoilla lötköttämässä on jostain syystä mielenkiintoisia. Mitä hän tekee yritysten välillä kuitenki kertoo jonku verran ihmisestä. Sisällä puitteet ei oo samanlaiset valokuvien kannalta.
Tässä oli se harva hetki, kun kumpikin pärinäteini malttoi istuskella patjalla. koko 4 tunnin ajan jompi kumpi oli koko ajan seinällä.
Valokuvausmielessä tykkään tästä, koska oma silmä seuraa kivasta kaisasta jimiin ja siitä takana olevaan keskimuodostelmaan, joka muutenkin on minulle se Konalan visuaalisesti kivoin seinämuoto.
Harmillisesti näissäkin tuli tosi vähän kuvia, jossa kasvot olisivat kameraan päin. Jimi ois mutta jotenkin kuvaushetkessä halusin tarkentaa lämpänä olevaan henkilöön. Ja jos tästä olisin lähtenyt toisenlaista kuvaa hakemaan siirtämällä itseäni niin kohteiden huomio ja ilme ja ele olisi kiinnittynyt minuun ja hetki olisi ohi.
Jimi ei malttanut paljoo patjalla istuskella, tässä hänen huilausilme. Ei nyt kuvana kummonen, mutta siinä toi jimi ny on.