Alla oleva kuva esittää aika lailla boulderoinnin syvintä olemusta itselleni. Se ei valokuvasta aukea ilman selitystä, koska tämä on todellisuutta eikä lukion runontulkintakakkaa. Kuva otettiin epäonnistuneen yrityksen jälkeen. Taustalla on tekninen 6a+ reitti (todellisuudessa jotain 6b/+). Kiipesin sen, joten Sankon oli myös pakko kiivetä se. Hän epäonnistui ja lysähti patjalle puhaltelemaan epäonnen tunteita. Sitä en tiedä mitä hänen päässään liikkui, mutta asento kuvasti samanlaisia asioita mitä minulla olis liikkunut. Kuvaan valitsin mustavalkoisen käsitelyn, koska en väreillä saanut aikaiseki samaa fiilistä. Itse näen Sankossa semmoisen hieman vittuuntuneen, ankean pettymyksen tunteen. Se on monesti läsnä tässä lajissa. Tässä kuvassa ei vastapaino käy ilmi. Tapahtuma-aika on kuitenkin uuden vuoden aatto keskiyön tienoilla. Se että valitsee tällaisen paikan juhlistamaan keskiyötä kertoo monien muiden asioiden joukossa myös sen, että laji tuottaa iloa siellä pettymysten seassa.
Kuvaa ottaessa huomasin että valo tulee nätisti seinään ja henkilö jää varjoihin matolla. Huomasin myös puolivahingossa, että lamppu kuvan yläreunassa toimi kivana elementtinä. Se tuo valoa seinään, jossa onnistumisen ja epäonnistumisen mahdollisuus oli. Siitä huolimatta epäonnistumisen jälkeen henkilö jäi varjoihin. Suunnittelemattomana detailina tykkään Lampun vasemmalla puolella olevasta tiiliseinästä joka korostaa kuvan ankeutta omissa silmissä.
Edit: Tein sittenkin vielä väriversion, ku halusin kokeilla.
